PSYKOLOGIA > KOMPLEKSI-LEHTI



KOMPLEKSI-LEHTI

Artikkelisarjassa Oikeita Psykologeja, kirjoitettiin muutamasta merkittävästä psykologista. Tässä minua koskeva artikkeli.


Oikeita Psykologeja: Veltto Virtanen

Lähde: Kompleksi-lehti

KOULUTUS
Pertti "Veltto" Virtanen aloitti opintonsa Tampereen yhteiskuntatieteellisessä vuonna -73, kiitos pääsy- ja soveltuvuuskokeiden, ja valmistui vuonna -79 toimittuaan koko opiskeluaikansa muusikkona kokoonpanoissa Virtanen ja HeRu eli Hengellis-Ruumiillinen orkesteri. Omistautumisesta musiikille kertoo myös vuoteen -81 mennessä julkaistut kahdeksan LP:tä.
Tällä hetkellä tekeillä on väitöskirja, joka kehkeytyi kolme vuotta sitten aloitetusta lisensiaattityöstä ja käsittelee suomalais-ugrilaista mielen, kielen ja piilotajunnan psykologiaa. "Sammon psykologiaa", kiteyttää Veltto.
Kirjallisesta tuotannostaan Veltto mainitsee jouluksi -94 ilmestyneen teoksen Itsetuntoon: syyhyn, puskun ja jumin kautta. Kirja kuvaa itsetunnon kehitystä elämänkaaren eri vaiheiden aikana, joista syyhy liittyy murrosikään, pusku eli käyminen, ja täten kypsyminen, aikuisikään ja jumi vanhuuden rauhoittuneeseen meditaatiotilaan.
Oppi-isistään Veltto nostaa ensimmäisenä esiin Nietzschen, jota hän pitää syvyys- ja eksistentiaalipsykologian isänä ja anniltaan huomattavasti Freudia monipuolisempana. Veltto hylkää perinteisen psykoanalyysin ja uskoo sen sijaan jungilaistyyliseen synkronistis-synteettiseen suuntaukseen ja arvostaa myös Maslowin kokonaisvaltaista otetta ihmiseen. "Maslowlla on paljon muutakin annettavaa kuin typerä tarvehierarkia", sanoo Veltto. Edellisten lisäksi Reichin opeilla on ollut suuri vaikutus haastateltavaamme ja hänen käytännön työhonsä.


TYÖ
Siviilipalvelus avasi tien työelämään, kun vastavalmistunut psykologi pääsi oman alansa hommiin Lohjalle, Paloniemen mielisairaalaan. Lähtö Tampereelta kannatti, kun vaihtoehtona olisi voinut olla lakanapyykkärin pesti keskussairaalassa. Jo 70-luvun puolella Veltto piti esitelmiä reichilaisuuteen perustuvasta seksuaalipsykologiasta ja leimaantuikin liian yksipuolisesti seksuaalipsykologiksi ja lähti täten laajentamaan ajatteluaan monipuolisempaan suuntaan.

Vuosina 1984-1990 Veltto toimi Vaasan läänintaiteilijana ja alkoi loppuaikoina työskennellä terapeuttina mm. kaksikielisellä vastaanotollaan Vaasassa. 90-luvun alussa Veltto perusti ystävänsä kanssa Suomen hypnoosi-ja psykovalmennuskeskus OY:n, jonka koulutuspäällikkönä hän psykovalmennuksen osalta toimii.

Työssään Veltto uskoo vahvasti hypnoosin voimaan: mm. paniikkihäiriön kimppuun hän käy äärimmäisen tunneterapian ja voimakkaan suggestiotilan hyväksikäytön avulla. Veltto onkin Suomen Tieteellisen Hypnoosin jäsen ja hänen aikaansaannoksiaan on hypnologia termin leviäminen Suomessa.

Urheilupsykologian maailmaan Velton vetäisi Kuortaneen urheiluopiston freestyle- joukkueen johto, joka tarvitsi valmennettavilleen ammattitaitoista psyykkaajaa. Sen jälkeen Velttoa ovat työllistäneet useammat projektit, joista esille tuli mm. Kohti Atlantaa sekä Suomen mäkimiesten henkinen valmennus viime vuonna.

Veltto kuuluu Suomen Urheilupsykologeihin ja käyttää menetelminään hypnoosia, rentouttamista ja mielikuvaharjoittelua, joista jälkimmäistä etenkin kokonaiskoordinaatiota vaativissa lajeissa. Kaiken A:na ja O:na hän pitää palautumiskykyä: urheilijan on rentoutumisen kautta opittava avaamaan itsensä ja näin hävittämään käytetty energia, jonka tilalle mielikuvaharjoittelun avulla tuodaan uutta "virtaa". Myöskään itsetunnon kohentamisen merkitystä lajin kuin lajin valmentamisessa ei sovi unohtaa.

Urheilijoiden lisäksi Velton valmennettavien joukkoon kuuluu eri taiteenalojen huippuja. Tälläkin hetkellä hänellä on eduskuntatyön ohella 2-3 asiakasta terapiataitojen ylläpitämiseksi.

Henkinen valmennus, psyykkaaminen, on Velton mukaan menetelmiltään yksinkertaista mutta varmuutta vaativaa. Oma karisma äänensävystä lähtien ratkaisee. On myös muistettava, ettei jokainen terapeutti sovi jokaiselle asiakkaalle, ja päinvastoin. Velton mielenkiinnonkohteena ovat erityisesti nuoret urheilijat. Käytännöntyössä tapahtuvan harjaantumisen ohella alalle on mahdollista saada Tieteellisen Hypnoosin järjestämää koulutusta.

Veltto kertoo ottaneensa konsulttityönsä tosissan ja pitääkin esitelmienpitoa yhtenä pääasiallisista toimenkuvistaan aiheenaan etenkin kehittyvien organisaatioiden yksilö-yhteisö-suhteiden yhteensovittaminen. Hänen mielestään psykologit ovat antaneet liikaa valtaa ammattitaidottomille kalvorahastajille.

Psykologien asiantuntemusta mielen ammattilaisina hän korostaa myös verratessaan ammattikuntaa psykiatreihin, kemian ja lääketieteen osaajiin: psykologin osuus on tärkeä nimenomaan parantavassa ja ehkäisevässä työssä, lääkäri taas hoitaa usein likaisen työn, kun mitään ei enää ole tehtävissä. Sen sijaan psykiatrien ja psykologien väliseen arvotaisteluun ja esimieskysymykseen hän ei halua puuttua. Ainoastaan ammattitaidolla on merkitystä.

Raakaa kritiikkiä saa osakseen edellisen hallituksen avohoitoratkaisu, joka tyhjensi sairaalat ja jätti ihmiset heitteille. Suurena epäkohtana hän näkee myös arvonlisäveron, joka rokottaa säälittä psykologeja, jotka eivät toimi lääkärin alaisuudessa, sekä hävittää tai vetää harmaan talouden puolelle vaihtoehtoterapiat, joista saattaisi olla merkittävää apua kuntoutusprosessissa.

Arvonlisäveron poistaminen ja psykologien ammattikunnan profiilin nostaminen ovat kysymyksiä, joissa Veltto on valmis heittämään haasteen Psykologiliitolle ja opiskelijoille.


POLITIIKKA
Ja sitten aiheeseen, jossa haastateltava pääsee elementtiinsä. Kuinka Kansanedustaja Virtanen näkee 144:n ÄO:lla ja psykologin silmällä suomalaisen parlamentarismin toimivan? "Paha pappi kusettaa seurakuntaansa. Täällä jos missä haisee itsensä pettäminen." Velton mukaan poliitikot käyttävät perversioitunutta, puoskarimaista psykologiaa, "sikapsykologiaa", läpinäkyvästi ihmistä ja yhteiskuntaa vastaan. Tätä hän kutsuu fasistiseksi metodiksi psykologiassa; mustavalkoistetaan asia kuin asia, ei kyetä näkemään kokonaisuuksia. Toiminta on tunnekylmää poliittista peliä, joskin pelissä yleensä on tuomari ja säännöt. Ajattelua leimaa tunteisiinvetoava sekopäisen äidin logiikka. Haastattelijoilla tulee ensimmäisenä mieleen kuvaus psykoottisesta äidistä, jonka lapsi saa tahtomattaan kannettavakseen äitinsä riittämättömyyden tunteet, joustamattomien coping-keinojen käytön seuraukset, egoistisuuden ja tunnekylmyyden.

Eduskuntaa Veltto nimittää ryhmäkuritushuoneeksi, joka rakentuu kusetetulle joukkovoimalle ja kuulemattomuuden psykologialle; jos näkee omiensa läpi, saattaa myös itsensä naurunalaiseksi. Tämä taas johtaa äärimmäiseen puolustusmekanismien käyttöön. Paikka on täynnä egoisteja, ei itsetuntoisia ihmisiä.

Veltto kertoo leimaantuneensa pelleksi ja populistiksi yrittäessään keventää vaikeita asioita. Jo ammattietiikka estää käyttämästä perinteisiä poliittisia vaikutuskeinoja. Hän ei turvaudu lyöntiin vaan käynnistävään vittuiluun ja veikeilyyn jungilaisuuden pohjalta. Löytyisikö tästä uusi tyyli kansanedustajien massapsykologian tekemiselle?

Veltto esittää useaan otteeseen eron sille, kuinka yritykset ja eduskunta toimivat. Kun yritys pyrkii synteesiin ja toimivaan yhteistyöhön, poliittista systeemiä pidetään yllä yhteistyötä pilaavalla, hajottavalla tavalla. EU:n myötä kansanedustajien valta väheni entisestään ja yhä enemmän keskitytään taistelemaan puoluetuista ja määrärahoista.

Kritiikittä eivät jää myöskään toimittajat, joiden kompleksina on olemattoman vallan pönkittäminen. On eri asia omata valtaa kuin olla sen kahvassa kiinni. Tiedotusvälineiden tapa toimia kismittää.
Kaikesta huolimatta Veltto näkee toivoa muuttuvassa maailmassa ja 85 uudessa kansanedustajassa. Käymistä on selvästi ilmassa. Joukko tarvitsisi vastuuntuntoisen kokoojan. Kuka olisikaan valmis näyttämään, ettei keisarilla ole vaatteita?


- Anu ja Aleksi


Takaisin