ARKISTO > Hämeenlinna ja Jalonen



Hämeenlinna ja Jalonen

Jukka Jalonen oli upea valmentajan alku jo Ilveksessä ollessaan 90-luvun alkupuolella. Oli jo silloin "liian tajuava", sai potkut - mutta palasi. Olin koemielessä Ilveksen henkinen valmentaja yhden puolivuotiskauden samaan aikaan, mutta vaikeaa oli. Päällystön ja osan pelaajista asennevamma haittasi kaikkea. Toki voitimme ainoana maailmassa silloisen NHL:n Väinö Gretzkyn Super-joukkueen, joka lakon takia kiersi maailmaa.

Jalonen uskalsi jo silloin vaatia pelaajilta omalla tavallaan - hienosyisemmin. Mentyään Ilveskommellusten jälkeen Lukkoon osa samoista Ilves-pelaajista näytti kaikille välittömästi muutettuaan Raumalle, mistä oli kyse - taisi olla 6 pelaajaa Lukossa, jotka meni - uskaltaisiko sanoa - valmentajan perässä pelaan uutta kiekkoa. Sitten Jalonen lähti ulkomaille, ja hyvä niin, sillä uskon, että Jalosesta tulee - toivottavasti - jonain päivänä maajoukkueen päävalmentaja. Äkkiä!

Kerholla on ollut tässä mielessä pitkäjännitteinen organisaatio. Olin itsekin aikoinaan luennoimassa Hämeenlinnassa Kerholle muutama vuosi sitten pariin otteeseen psyykkeen merkityksestä - syntyisin kun olen H:linnasta ja kävin ensimmäisen vuoden lyseota siellä ennen muuttoa Treelle - toiselle luokalle Relluun.

Parasta on kun ei erityistä psyykkaajaa tarvita. Valmentajat ovat parhaat psyykkaajat - ja pelaajat itse. Tein aikoinaa S-kiekolle Seinäjoella tunnuslaulun, kertosäkeessä "ei tunnu vielä mihnää! - Lisää sisään! jne..." - J. Louhi oli silloin lupaava pelaajanalku. 10 vuotta Kerhossa on hyväntekeväisyyspeleissäkin osoittanut mitä oikea asenne tarkoittaa - hyvä Kerho - hyvä Hämeenlinna:

"Kerho från Tavastehus /
ei soi enää Rinkelinmäellä Punaportin blues!"


Takaisin