ROCK > Juice ja ns. Manserokki



Juice ja ns. Manserokki

Kunnia vanhalle soturille! Ihmettelin jo 1977 lopulla "Velton löylykammarissa", kun istuimme Suosikki-lehden sivuilla Juicen kanssa, että "miksei Juice ilmiselvästä radikaalisuudestaan huolimatta ryhtynyt enempi "punk-mieheksi" - kuten haastattelijakin jo luonnostaan oli - ja halusi pysyä.

Vastaus oli juice-tyypillisen välttelevän vitsikäs, sillä "Keskitysleirin Ruokavalio" ei oikein sittenkään tainnut maittaa. Ihmettelin haastattelussa - huumorilla - "miksei minua vaan Veikko Huovista kiiteltiin ideoista", sillä olinhan istunut sen verta kauan J:n kera silloisella Tuomikirkon kadulla, että tunnistin melkein joka toisen lauseen ko. levyllä lähes suustani tulleeksi.
Kyse oli tietenkin myös keskeisestämme huumorista - mutta "totta toinen puoli". Ja ehkä sovinnon eleenäkin Juice sitten sanoi, kun kysyin hänen "oikeista idoleistaan", että "ketä he ovat?" Juice vastasi "Sinä, Dylan ja erään rakastettavan levy-yhtiön pomomies".

Vastaus oli mitä ilmeisimmin totta, sillä emme oikeastaan olleet normaalikavereita, vaan eräässä elämänvaiheessa törmänneitä kosmisia ystäviä - joilla oli sekä sama että eri tehtävä. Kyseisen "totuuden" valtuuttamana uskallan rakastaa Juicea eräiden tahojen lähes inhosta huolimatta, sillä Juice hoiti hommansa, menestyi, jätti jälkensä ja poistui. Minä puolestani jouduin "kasvatustyöhön", pelastamaan ja uudistamaan saarnamatkoille suomalaista kulttuuria - josta ei juuri kiitosta ole kuulunut, joitain "Klamydian" poikia ja heidän lähipiirejään lukuunottamatta - kiitos siitä heille (moiseen ei esim. Pauli H. ole pystynyt).
Joskus tuntuu, että Juicen "menestyksellisempi" valinta oli myös se viisaampi - häntä sentään tämän yleissonnan keskellä kuultiin, ja kuullaan. Minun tai The Virtasen musiikkia "ei ole olemassa" - edes lisääntyneistä ja parantuneista kommunikaatiovälineistä ja -yhteyksistä huolimatta.

Suurin harmi on se, että nykyään moni oikeasti USKOO, että Manse-rokkiin vaikutti eniten "Jyrki-Boy, Marilyn ja Se oli jautaa" enemmän kuin esimerkiksi Virtasen "Elektroninen X-taasi", "Clark Kent" tai "Lolita" (Kauko Röyhkän mukaan "yksi Suomirokin kautta aikojen nerokkaimmista").

Tosiasia on kuitenkin, että esimerkiksi "Elektronista X-taasia" heittivät jopa hesalaiset bändit levylle asti - esimerkiksi "Pohjalla"-LP:llä Pelle, Varosen Tumppi ja Sehr Schnell -yhtye sai sen kuulostamaan koko Suomi-punkin, melkein -rockinkin, perusteokselta. Virtasen ekan LP:n pohjalta Oulussa nimettiin, ei lapset, vaan bändit esim. "Ekstaasi, "Narttu" jne. Ja että "EL X:taasia" vielä vähän aikaa sitten laulettiin lavoilla jopa kuorossa. Eli "Veeti & Velvets", siis Veeti itse, Sirkesalon Aki ja Sami Saari tekivät myös rankempaa "kulttuurityötä".

On ollut säälittävää katsoa jo ennen Juicen poismenoa sitä huonoa näyttelemistä, jota ovat "manselaiset" vanhat bändit yrittäneet ilmeisesti kaupallisen uskottavuuden nimissä esittää väittämällä Juicea "esikuvakseen" rockbändi-rintamalla. Ainoa joka Manserokista kyseltäessä uskalsi sanoa asian suurinpiirtein rehellisesti oli ulkopuolinen, Alanko nuorempi, joka hivenen vaivautuneesti mainitsi että "kai sitä Juiceakin kuuli, kun se teki suomeksi tietynlaisia biisejä". On selvää, että Ilkallekin oma isoveli oli paljon tärkeämpi vaikuttaja, ja moni muu rankempi veteraani.

Minun kohdallani ongelma oli ikävä, koska lähdin "indepentti-Perttinä" taistelemaan politiikan sairaimpia muotoja ja perversioita vastaan kunnon punk-asenteella ja teraperttisellä huumorilla (joka on siis eri asia kuin savolaistyyppinen ihmisiä kyykyttävä vitsi). Minut leimattiin "politiikoksi" mediassa ja jopa esim. Juicen suulla, vaikka hän kannattikin presidentti-irrotteluani. Ja sitten hän politiikkainhoisena suostuu "kupletti-rokkailuun" hymyilevän vanhan kaverin kanssa, joka on ISON PUOLUEEN listoilla.

Minulle "puolestaan" kaikki tiet ovat olleet suljetut, koska en ole ottanut jäsenkirjaa, enkä alkanut huorata - silti ns. rock-piirit "leimasivat minut" - ja hyväksyvät rock-Mikon?

Säälittävintä asiassa on se, että Tampereella oli oikeasti voima - ja se voisi olla yhä. Mutta kaupalliset intressit sekä median että muiden valtapelaajien taholta ovat perversoineet koko jutun. Onneksi muualla Suomessa ovat asiat "luovuuden suhteen" paremmin, mutta suorastaan sääliksi käy pirkanmaalaisia bändejä, jotka luulevat, ettei heillä ole ollutkaan kunnon rankkoja esikuvia.
Toki Juicekin alkuaikoinaan sanoituksellisesti oli uskalias, mutta se uskomaton määrä bändejä syntyi ihan muusta tarpeesta ja innostuksesta silloin liian kauan sitten.

Nykyään Tampereen ja Treen seudun bändit ovat hyviä, mutta "se jokin" puuttuu - nykyään kaupalliset potentiaalit ja tavoitteet tulevat liian varhaisessa vaiheessa esiin. Ensin on oltava ELÄMÄNASENNETTA JA ASIAA! Sekä musiikillista että sanomallista, sillä paras kama on aina ennen kaikkea terapiaa - irtiottoa ja juttujen esille tuomista - tehokkaasti - lujaa!

Ns. Manserokille kävi lähes alusta hullusti. Kymmenet ja kymmenet upeat bändit ja bändinalut saivat "loparit Epeltä" - jota lähinnä Mikko Saarelan suulla "Eputkin alkoivat palvoa". Epen jos kenen kavereiden mielestä The Virtanen oli "kelvotonta" - ei edes "Kontra-Virtanen" tai Kontra kelvannut - paitsi Mauri "Moog" pelaamaan jalkapalloa. "Sensuuri" iski Manserokkiin heti alusta - kesytti ja vesitti sen mikä jäi. Toki en kiellä etteikö vielä esim. "Maximum jee & jee" olisi ollut upea teos. Tähän soppaan sitten ulkopuoliset aasit kuten poikarakastaja Esa Saarinen sekoittivat munattomampien Saundimiesten kanssa oman keitoksensa, tekemällä esim. "Popedasta" punk-bändin, mikä oli aikoinaan suurin vitsi, sillä parhaimmillaanhan kyseessä silloin oli Raholan perus-ränttä-tänttä. Ja muistaa sopii, että jo varhain edesmennyt Arwo Mikkonen oli "Virtanen-fani" kuten Eppujenkin perusmiehet silloin joskus... (to be continued)


Takaisin