2008 JUTUT > MACLEAN Alistair - joulu



MACLEAN Alistair - joulu

Jouluna 1966 sain tädiltäni Toini Veijalaiselta lahjan, joka "merkitsi" tulevat joulut - kirjan nimeltään "Kun kello lyö". Siksi olen siitä asti kun se on ollut mahdollista katsonut tärkeimpänä jouluelokuvana - "Kotkat kuuntelevat"! En siis sir Anthony Hopkinsin tähdittämää -66 kirjaan pohjautuvaa tekelettä vaan -67 joulun huipuinta Macleania - jonka version lumisessa satumaisemassa Clint ja Richard tekevät elämänsä roolit.

Vaikka olin lukenut jo "Saattueen Murmanskiin" , joka muuten on yksi maailman loistavimmista sotaromaaneista, niin vasta Toinin lahja aloitti boomin. Toki kun katson vanhoja sarjakuvalehtipäiväkirjojani minulla oli kaikki "Siivetit" ja siihen asti ilmestyneet korkkari-Battler Brittonit - puhumattakaan muutamasta jo hankkimastani kosmisemmista Rick Randomeista.
Jouluna -66 sain myös Sony patterimagnetofonin, johon lähes ensimmäisenä biisinä sain äänitettyä "Snoopy vs. Red Baronin", joka juuri oli hittikamaa ja johti siihen että keräsimme myöhemmin englanninkieliset pokkariversiot "Peanuts"-sarjakuvista kun keväällä -67 Vappuna törmäsin tulevaan ekaan tyttöystävääni Pomppoon. Ja sain lempinimeksenikin "Snoopy", jolla signeerasin ensimmäiset musiikkitekeleeni.

"Snoopy´s Christmas" -biisi tuli vasta myöhemmin, mutta Macleaneista tuli se "aikuistuvan miehen" - must! Sääli, että odotusta ei enää palkittu moninakaan tulevina jouluina, koska Macleanien taso alkoi laskea huolettavasti.
Mutta onneksi näinkin pimeänä jouluna "Where Eagles Dare" -elokuvassa on kaikki joulun elementit - jopa noihin aikoihin keksitty HELIKOPTERI laskeutuu Schloss Adlerin pihalle satulinnan maisemaa!
Ja naisen nimi on tietysti - Mary!


Takaisin